Sadeaamun-tarina

Sadepäiväntarina.  Neito pulassa, pelastava ritari hiukan myöhässä.  Neito ei jää odottamaan, vaan sitoo lakanat yhteen ja lähtee laskeutumaan.  Herrasmies ei voi tehdä mitään kuin toivoa, että neidon hihasta löytyy tarpeeksi papua. Valkoinen ratsu kuopii kärsimättömänä.....

Herrasmies voi huokaista helpotuksesta, neito pääsi alas ehjänä. Hetkessä he pääsevät laukkaamaan tiehensä.  Mutta neidon torniin vanginnut paha noita on huomannut paon ja lähtenyt perään petolinnuksi itsensä muuttaneena.  Seuranaan susiolennot.....

Hevonen haukkaa happea, kaviot iskevät tulta, hiekka leijuu pilvenä heidän takanaan, kun he epätoivoisesti yrittävät ehtiä pakoon takaa-ajajiaan.  Onko heillä hajuakaan minne ovat suuntaamassa?  Ei ole taivaallakaan tähtiä heitä ohjaamassa....

He pääsivät viimein rantaan, jossa heitä odotti upea kaljaasi, valmiina nostamaan purjeensa.   Paha noita lensi kiukuissaan päin mastoa ja syöksyi mereen.  Susiolennot hajosivat tomuksi rannanhietikkoon taian rauettua.  Neito, herrasmies ja valkea ratsu purjehtivat hyvässä tuulessa kohti neidon kotisaarta, jossa kasvaa korkeita appelsiinipuita ja leivotaan kanelipullia joka torstai.  He varmaan elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.  Kukapa tietää 🙄