Nummen Vuorisen asukkaat

Kuuden kummituksen tarina.  Kuinka he löysivät toisensa, kuinka heistä tuli kummituksia, kuinka he menettivät kotinsa ja lähtivät etsimään uutta.  

Kuinka tuuli riepotti heidän omaisuutensa taivaan tuuliin.....

Onneksi he löysivät keinon kertoa miten heitä voi auttaa....

 

Grand Hotel

Kukahan asuu täällä? Isossa valkoisessa talossa.  Nyt puhutaan, että vanhan (ja kauniin) tyylinen rakennustapa on tulossa takaisin....  Hei hei vaan harmaat laatikot....

 Yövytään Grand Hotellissa ja käydään kaffekupposella päivällä kun aurinko paistaa....

Talot täynnä elämää

Vihdoin kesä ja lämmin.

Vanhoissa taloissa on joku ihmeen taika. Maalatessa voi kuvitella mitä sisällä olisi. Sinisen talon asukas taitaa olla ainakin viherpeukalo. Tai ehkä siinä on kahvila🤔.

Tässä talossa tehdään pientä autoremppaa ja oikean puoleisessa on (ollut) ehkä varaosakauppa.

Harmaassa talossa on valokuvaamo, kyltti puuttuu vielä.

 

Kurkkijapeurat ja karkkikaupunki

Katsos, peurako ikkunasta kurkistaa....?

Vai asuuko herra Peura täällä?

Koriste/näkösuoja ikkunalasien väliin. 🤗

Karkkikaupungissa on jo puut täydessä lehtiasussaan.

 

Kesää odotellessa

 Kaunis paimenkoira. Aurinkoinen, lämmin päivä lekotella laiturilla.

Kissat katolla.  Hyvä ettei minusta tullut arkkitehtia😅  

 

Syksyllä ja vähän ennen joulua.

Ja Joulu tuli tänäkin vuonna.  Ja uusi hahmo, Piparkakku-tyttö.

"Frida", väriä valkoiseen talveen.  Yritin maalata Fridan-tyyliin, mutta jossain vaiheessa se taisi unohtua. 🤔 Pienet apinat on aina ihania.

 

Korut ja kaksi nuorta naista

Suvun uusi taitaja, "taiteilija" on loppukesän aikana pujotellut satoja helmiä vaijeriin. Kauniita, kauniit värit ja  niiden yhdistelyt. 

Kaksi nuorta naista yhdistyy tässä - nuoren naisen muotokuva ja nuoren naisen tekemät korut.

Korujen alla on oma todella vapaa jäljennökseni Antonio del Pollaiuolon työ nuoresta naisesta.  (En ole kovin huolellinen jäljentämään🤗, mutta se ei ole tarkoituskaan, vaan ihan vain "nauttiminen" näin hänen työstään.)  Nuoressa naisessa on jotain nykyaikaista! Malli eikä taiteilija ei varmaankaan osanneet ajatella , että taulua kopioitaisiin vuosisatoja myöhemmin. Työ on siis maalattu 1470-72.

.

 

Kauniit kasvikortit

Sain joululahjaksi rasiallisen kauniita kasvikortteja.  Halusin käyttää niitä johonkin. Kauniit kortit pysyvät rasiassaan, maalasin niiden mukaan kaksi korttia rinnakkain ohuelle vanerilevylle ja levy kiinnitetään lavuaarin taakse peilin alle vessaan.

Kukat maalasin akryyliväreillä, mutta taustana on Frenchic-kalkkimaalin sävy Polar Bear.

 

Ahvenet ovissa

 Viime kesänä maalasin uimakoppien oviin "verhot".

Oli kuumia päiviä, aloitin maalaamisen aikaisin aamulla, mutta kuitenkin liian myöhään. Oli kuumaa kuin paistinpannussa ja maali kuivui liian nopeasti. Meillä oli joku tarkastus eikä vaihtoehtoa ollut.

Puolivuotta meni ennenkuin aloin itse pitää maalauksista. Mielikuva oli ollut toisenlainen. Sitten yhtenä talvipäivänä kävelin ohi ja ajattelin "ihan hyvät".

Porkkanavaras ja Vedenneito.

Naulakoita ei ole koskaan liikaa. 🤔 

Pieni porkkanavaras on jäänyt kiinni itse teossa.  Ja vedenneito Wellamo taitaa olla menossa Charles III kruunajaisiin....

 

Katti kupissa ja jotain muuta.

Kun katsoo yhden kissa/koiravideon on antanut peijjoonille pikkusormensa ja sitten alkaa nähdä katteja kupeissa...

Puupalikoista pieniä "maisemia".

Ja vielä yksi peura. Ja auringonkukka.

 

Saunatontut

"Kuka hemmetti saunaan nyt tunkee!!?"

Saunatontut eivät ole kaikista hyvätuulisimpia olentoja, ainakin jos heitä häiritään sopimattomana aikaan.

"Autuaan onnellinen olotila".
 

Lämmin ystävyys

Ei pure pakkanen, tuiskut, ei talven viima, kun leuan alle solmittu on lämmin kaulaliina.

 

Minne takkini ripustan

Talven tuiskut ja pakkaset löysivät meidänkin seudut. Tätä voisi kestää huhtikuun alkuun.

Kahdelle pikkutytölle naulakot. Näihin on hyvä ripustaa balettitossut ja pupureppu.

Ketulla ympärillä metsän rauha. Kunnes hiihtäjä sivakoi hännän yli. 😄🦊🌲

 

Romua, roinaa, kaunista??

Tavarat joita me romuksi kutsutaan ovat joskus ehkä olleet tekijänsä ylpeyden aihe ja ammattitaidon näyte.

Piikkilankaa on satoja, varmaan tuhansia kilometrejä Suomen metsissä ja entisten laitumen laidoilla puoliksi hautautuneena maahan.