Jo kouluajoilta 70-luvulta olen tuntenut lukkarinrakkautta Vincent van Gogh`iin. Mikähän mahtoi olla kouluaine, ei kuvaamataidontunti kuitenkaan, kun liimattiin kuvia taiteilijoiden töistä vihkoon, ei muista enää.
Värit on ihan omaa luokkaansa, yötaivas kiemuroi ja sykkii, auringonkukat tunkevat ulos taulusta, paljon on voimaa.
Viime kesänä Raarin portailla oli keltainen tuoli, kun kukkapurkit eivät yksinkertaisesti pysyneet paikoillaan kovassa tuulessa.
Silloin tuolissa oli keltaisia ja oransseja ympyröitä ja neliöita.
Nyt istuinta peittää aito "Vincent kopio", joka ei yritäkkään olla siis suora kopio, halusin vain tuntea miten maalaus on tehty. Tai jotain sinnepäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti