Tuoli nimeltä Vincent

Jo kouluajoilta 70-luvulta olen tuntenut lukkarinrakkautta Vincent van Gogh`iin.  Mikähän mahtoi olla kouluaine, ei kuvaamataidontunti kuitenkaan, kun liimattiin kuvia taiteilijoiden töistä vihkoon, ei muista enää. 

Värit on ihan omaa luokkaansa, yötaivas kiemuroi ja sykkii, auringonkukat tunkevat ulos taulusta, paljon on voimaa.

Viime kesänä Raarin portailla oli keltainen tuoli, kun kukkapurkit eivät yksinkertaisesti pysyneet paikoillaan kovassa tuulessa.

Silloin tuolissa oli keltaisia ja oransseja ympyröitä ja neliöita.

Nyt istuinta peittää aito "Vincent kopio", joka ei yritäkkään olla siis suora kopio, halusin vain tuntea miten maalaus on tehty.  Tai jotain sinnepäin.

Kettu Kierolaiset

Kettu Kierolaiset  pyörii nyt mielessä.  

WANTED!

Tämä kettu haluaa tietää kuka on vienyt kevään... ketunjärkikin jo sanoo, että ei toukokuussa kuulu sataa lunta - ei hiutaleita eikä niitä papuja, - niin.

Kettuäiti ja lapsonen.  (Nyt vasta huomasin, että laitoin keskeneräisen kuvan - viikset puuttuu)

Onko toinen ystävä vai ei ?

Kurkipoika auringossa

Kurkien äänet kuuluvat kevääseen.  Taivaalle pitää tähystellä kauan kunnes sen peijoonin auran viimein saa silmiinsä.  Keväällä niitä on ihanaa katsella, syksyllä pelkästää haikeaa.  Muutamana kesänä kotokylällä on pari kurkipoikaa majaillut pienen ojan varrella. Lentelevät päivänmittaan edestakaisin, iltaisin ja öisin uskaltautuvat lähemmäksi taloja.  Eivätkä mitenkää varoen  -  "kiljunta" on aika äänekästä.

Lauta on maalausalustana on eläväpimtainen, (mutta raskas.)

Jos sunnuntaina sataa

....voi lähteä vaikka sirkukseen.

Kiertävä sirkus on saapunut kylälle.

Itse sirkustirehtööri Victor ja hänen leijonansa Leopold, joka osaa erilaisia laskutehtäviä. Karjahtelee vastaukset ilmeisesti.

Korkealla katonrajassa keinuu trapetsillaan neiti Esmeralda.

Kevät, kettunen ja lintulaudanväki

Tänään räystäät itkee, odottelen aurinkoa ja poutaa.  Lintulaudalla on vilskettä, lauta on saanut parina yönä kovaa kohtelua - kerrassaan "ryöstetty" ja pahoinpidelty - epäilen tikkoja.  Ne kyllä käyvät siinä päivisinkin, mutta käyttäytyvät asiallisemmin.  Ehkä se on joku muu kuitenkin....

talitiainen

sinitiainen - näyttää aina niin terhakkaalta

hömötiainen, pallero

kettunen

Punarinta ja kruunupää

Lisää metsänväkeä.  Näitä meillä päin näkee paljon.

Ja punarintakin hyppeli pihalla kesällä.  Tervetuloa uudelleen.

Jänis-Madonna

Harmaiden lautojen viehätystä.

Jänis-Madonna, niukka hymy kuin Mona-Lisalla.....

Ja söpö jänönen ystävänpäivä sydämineen.

Lyhdetyttö, kuusipoika ja vantuspupu

Kolme yötä jouluun.  Kuusi haettu valmiiksi, vielä päivä pari, sitten koristelemaan.  Linnut lyhteissä, kiire täyttää kupu ennen lumimyrskyä ... - ei, ei tänä vuonna näin.

Valitettavasti vähäisetkin lumet sulivat.

Ja linnutkin pitävät enemmän auringonkukansiemenistä.

Mutta kynttilänvalossa kaikki näyttää paremmalta.  "Missäs ne tulitikut onkaan...."

Montako yötä jouluun....

Mikä on joulussa parasta....  ehkä odotus, kaiken laittaminen valmiiksi, pikkuhiljaa.  Joulun aikaan odottaa jotenkin, että aika olisi erilaista, viipyvää, jos on lunta, niin vielä taianomaisempaa.  Kulkea illalla pitkin huurteista, valkoista maisemaa, joka on  kuin suoraan sadusta.  Jotenkin tuntuu, että ihmisetkin muuttuvat hetkeksi iloisemmiksi ja "kiltimmiksi". Siksi varmaan vanhanajan joulu kiinnostaa korteissa ja vaikka elokuvissa.  Haikeaa, ehkä sitä ei oikeasti olekkaan.  Mitä?  Taikaa? Ehkä.

Mutta vanha aika on kauniimpaa (toppahaalaripoika ei ehkä olisi yhtä herttainen)  ; )

Vanhaa lankkua, kierrätys vaneria.

Joko on kuusi katsottuna?

Tuoli nimeltä Birger

Joskus tarvitsee vähän tönäisyä eteenpäin.  En ollut kovin innostunut, kun pyydettiin osallistumaan uusille IDEA- ja kädentaitomessuille Loimaalle.  

Koko ajan tekee jotain, mutta ei tunne tekevänsä mitään uutta.  Jauhaa samaa - ja samalla on tunne, että se uusi on aivan lähellä.  

 Olin ajatellut maalata uuden yöpöydän vanhasta tuolista, aihekin oli hahmottumassa.  

Onkohan tämä tuoli nyt sitä uutta, tuntuu uudelta, virkistävältä..... Ehkä sekin, että on uudet väri(sävy)t ja uusi maali, -  pitkästä aikaa avasin öljyvärit.

Birger Kaipiaisen lautaset ja kukat niissä - siinä alku tälle työlle.  

Taikinabatiikkia

Käsityölehdessä oli kiva juttu taikinabatiikista.  Tarvitaan vain jauhoja, vettä ja kangasväriä.  Helppoa  -hiukan vaikeampaa, jos haluaa tehdä vaikka monivärisen työn.

 Mitä sitten tekisi?  Lehdessä oli tehty tyynyliina - kalaruotoinen.  Kun piti heti saada jotain aikaiseksi käytin samaa kuviota  - se onkin oikein sopiva.  Sitten kukkia ja kanoja....

Näistä tein wc-paperille pusseja.

Taikina pursotetaan kankaalle, joka on aikaisemmin jo pesty ja kuivunut.  Sitten vain annetaan taikinan kuivua kunnolla.  Ennen värin levittämistä kuivunutta taikinaa voi rutistella rikki.  Kangasväri pääsee rakoihin.  Levitin värin siveltimellä.

Mustarastas on painettu sabloonalla.

Kun väri on kuivunut, taikina rapsutetaan irti (huolella ettei pala silitettäessä)  Ja silitetään väri kiinni kankaaseen.  Kannattaa kokeilla!

Iso, vanha, valkoinen

Taas yksi naapuri alkoi siivota nurkkiaan ja onnistuin nappaamaan jätelavalta hienon korin.  Olisikohan se ollut aikoinaan käytössä liinavaatekorina tai pyykkikorina.  Oikein hyvä kuntoinen, pohjakin ehjä, reunat vahvistettu rimoilla.

Nyt piti hiukan raikastaa pintoja, (ja en todellakaan pidä siitä, että kaikki maalataan valkoiseksi)

mutta tein sen "kuivalla" siveltimellä - päreen uurteinen pinta jäi mukavasti näkyviin.

Raitaa, kaunista raitaa - patjakankaan uusi muoto

Ensinäkemältä ajattelin, että jopas nyt on löytö kirppikseltä - kansallipuvun hamekangas - mutta sitten kun asiaa tarkemmin tutki ja kyseli muiltakin, se olikin vanha patjakangas.  No, ei hassumpaa sekään.  Mutta hame se oli ollut joskus.

Aikalailla kansallispukukankaan näköistä, mutta on puuvillaa.  Ja sidoskin on toimikas, pitäisi olla pomsi.  Jos muistan oikein.

Ennen patjakangaskin tehtiin kauniiksi.

Viimeisestä tilkusta tein vielä tyynylle vyön.  Löytyi vanha tyynyliinankin sopivasti.

Auringonkeltainen tuoli

Jokaisella pitäisi olla keltainen tuoli. Siinä sitten voisi istua tai pitää vaikka kukkia tai se voisi olla yöpöytänä, tai ihan vain päivän piristyksenä.  Jos vaikka aurinko ei paistaisikaan jostain kummasta syystä (hah).

Raarin puodin rappusillahan ei ruukut kauaa pysy, tuuli työntää vähän painavammankin alas ja sitten on ruukku rikki ja kukka tiedottomassa tilassa..

Keltainen tuoli saa tehdä kukkien virkaa tänä kesänä.