Onko jo kevät?

Pikkulokki.  Meri tuoksuu ja kutsuu. 

Lepo.  Joskus on vaan mukavaa antaa auringon lämmittää pitkän ja pimeän talven jälkeen.  Valo voittaa.

Helmipöllö on rastaan kokoinen.  Miten sitä ajatteleekin, että pöllöt on aina isoja?

Lipastonlaatikon uusi elämä

Käytöstä poistetun lipaston vetolaatikot uudelleen käytössä nyt pieniksi hyllyiksi tuunattuina.

Kaunista lintutapettia taustaan...

tai ruusutapettia.

Linnunsilmä.....

Tyttö ja lyhde

Vähälumiset talvet ei ainakaan ole vielä täällä .... huomenna tulee lisää sanoo säätiedotus.  Lintuparat pitää ruokkia ajoissa.

Mutta meidän pihassa on ainakin turhaa tarjota kauraa  -  auringonsiemeniä, kiitos.

Joulun lintu

                             
  **** Hyvää Joulua!  Merry Christmas!****

                                                      

Varsa

                                                                    Kaunis  Pikipoika

Lumia odotellessa

Kesä oli kaunis ja syksy värikäs ja aurinkoinen.  Talvi on aluksi pimeä, ehkäpä tähtikirkas ja kirpeä.
Jossain vaiheessa tulee vähän lunta, hanki täynnä timantteja.  Joskus on niinkin.

Pieni joulureki ikkunalle tai pöytään tarjoamaan pipareita tai makeisia.

Eri väreissä hiukan erilainen.

                                                                    Syksyn sävyjä.

                                                                     Hiukan jo kuuraa.

                                                                      Joulun henkeä.

Taas puutarhassa

 
Puutarhan asukkaita ja ahkeria työläisiä. Ilman matoja, mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja muuta pikkuötökkää ei puutarhassa tuottoa syntyisi.  Ja tietysti linnut, jotka pyörii seassa.  ja synnyttää äänimaailman. Kirjosieppo on tarttunut talikkoon, no jopas...

 Ja jokapaikanhöylä, punarinta. Seuraa mielellään vieressä, kun oikea puutarhuri työntää lapiota multaan.

Ja leppälintu, taitaa olla itse työnjohtaja.  Asento ja arvokkuus viittaa sellaiseen.

Ryytimaan laidalla

Jos pidettäisiin yrtti-nimien kauneuskilpailut mikä niistä mahtaisikaan voittaa.  Iisoppi, Meirami, Rosmariini, Salvia, Timjami, Rakuuna, Lavendeli, ...... ja monta muuta kaunista.

Yrtti-kylttiin voi liidulla kirjoitella mikä ruukussa kasvaakaan, tai vain tervetuloa-toivotuksen....

 Huh, huh, kuinka tämä kevääna onkin saanut kantaa vettä, ehkäpä jo saisi vähän sataakin .....

Pukki, ei kun jänis kaalimaan vartijana taitaa olla huono juttu.

Kesän hetkiä

 Pieniä punaisia mökkejä saaristossa, pienessä kylässä nauhana tien varrella, saaressa isojen koivujen alla piilossa......, vähän jo vinossa ... puuseppä on ollut ylpeä työstään, vaatimatonkin mökki on saanut kauniin ikkunan ja pihalle on istutettu se naapurista saatu ruusunalku.....

 Pieni purkki keikkuu aalloilla, ajatukset leijuu jossakin kaukana, niille on tilaa aavalla selällä...... , joskus pitää mennä edemmäksi, että näkee tarkemmin ....

Jossakin kaukana horisontissa valkoiset purjeet taivaan ja veden välissä........ hakevat satamaa ......

Karsinakyltti - tallitaidetta

 

Karsinakyltti kauniille Jepalle.

 

 Hahmottulu liidulla ja maalaus öljyvärillä, pohjana harmaantunut lauta.

Väiskit vauhdissa

  Jälkiä hangella, pieniä papanoita tiellä, naposteltuja angervonoksia....

                                                              Jänis Vemmelsäärethän ne......

                                                                    ovat liikkeellä ............

                                                             tai poseeraavat viattomina....

                                                             ............  sano,  muikku....

Viestintuoja, Lintulaudan kingi ja vaatimaton serkku

Joulukorteissa on punatulkkuja ja talitiaisia, mutta myös punarintoja, vaikka ei ne Suomessa talvella viihdy.

Hain lintukirjasta lintuja joista voisi tehdä kivoja pikku tauluja.  

Punarinnan isot silmät on hellyyttävät.  Rinnan väri on legendan mukaan Jeesuksen verta.  Punarinta on myös viestintuoja, viestejä sieltä jostain pilvien takaa.

Punatulkku taas on aina hiukan kopea, arvonsa tunteva.

Ja varpunen on se vaatimaton serkku, niin harvinainen, että on ihan mukavaa, kun niitä jossakin näkee.  Muistan, kun niitä joskus hätisteltiin pois lintulaudoilta, että toisetkin saa jotain.  Nyt tervehditään ilolla.  Nytkin näköjään jäänyt hiukan syrjään.

Pyy taas ei kuulu pihalintuihin, vaikka joskus niitä pyrähtääkin pellonlaidalta lentoon yllättäin.

Hunajakukko

Kukon kiekaisu on harvinaista nykyään jopa täällä maaseudulla.  Siksipä tänä kesänä on meitä kovasti ilahduttanut musta kukko, joka laulelee aamuisin ja päivisin metsän reunassa.

Nyt kukolla on homma hunajatilan keulakuvana.

Suoraan harmaalle laudalle maalattaessa pitää olla varma mitä tahtoo.  Öljymaalia kun ei sitten pois saa jälkiä jättämättä.

Mukava tilaustyö harmaana syysviikkona.  Ei vaan, nyt on aurinko paistanut useana päivänä. Huh.

Tuoli nimeltä Helene

Helene Shjerfbeck - suuri suomalainen Taiteilija.  Olin varmaan noin 12-vuotias, kun koulussa opetettiin jotain taidejuttuja.  Helene S oli heti minun juttuni.  

Vanha tuoli sai käsittelyn.  Kuva on HS:n taulun "Hiljaisuus" mukaelma, ei tarkoituskaan ole olla tarkka jäljennös - en siihen pystyisikään.

Niukat värit, mutta yllättävät.  Persikkaa, oranssia......

Alku.

Kolme tyttöä koulukuvassa

Vanha koulukuva 50-luvun puolivälistä.  Kolme pikkuista tyttöä jännittyneenä katsomassa kameraan.

Maalasin jokaisen tytön kapeaan puulautaan.  Nyt kuitenkin haluan, että tytöt ovat yhdessä, eli pitää liimata kuvat yhteen.  Jätän vain pienen välin.

Mustavalkoisesta kuvasta on mahdotonta tietää vaatteiden väreistä, mutta tytöt on kautta aikojen pitäneet kaikesta hempeästä.  50-luvulla ei varmaan ollut kaupoissa paljoa valinnanvaroja kankaissa.