Raarin puoti
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Karsinakyltti - tallitaidetta
Tunnisteet:
harmaa lauta,
hevonen,
hevosmaalaus,
karsinakyltti,
öljyväri
maanantai 12. helmikuuta 2018
perjantai 1. joulukuuta 2017
Viestintuoja, Lintulaudan kingi ja vaatimaton serkku
Joulukorteissa on punatulkkuja ja talitiaisia, mutta myös punarintoja, vaikka ei ne Suomessa talvella viihdy.
Hain lintukirjasta lintuja joista voisi tehdä kivoja pikku tauluja.
Punarinnan isot silmät on hellyyttävät. Rinnan väri on legendan mukaan Jeesuksen verta. Punarinta on myös viestintuoja, viestejä sieltä jostain pilvien takaa.
Punatulkku taas on aina hiukan kopea, arvonsa tunteva.
Ja varpunen on se vaatimaton serkku, niin harvinainen, että on ihan mukavaa, kun niitä jossakin näkee. Muistan, kun niitä joskus hätisteltiin pois lintulaudoilta, että toisetkin saa jotain. Nyt tervehditään ilolla. Nytkin näköjään jäänyt hiukan syrjään.
Pyy taas ei kuulu pihalintuihin, vaikka joskus niitä pyrähtääkin pellonlaidalta lentoon yllättäin.
tiistai 7. marraskuuta 2017
Hunajakukko
Kukon kiekaisu on harvinaista nykyään jopa täällä maaseudulla. Siksipä tänä kesänä on meitä kovasti ilahduttanut musta kukko, joka laulelee aamuisin ja päivisin metsän reunassa.
Nyt kukolla on homma hunajatilan keulakuvana.
Suoraan harmaalle laudalle maalattaessa pitää olla varma mitä tahtoo. Öljymaalia kun ei sitten pois saa jälkiä jättämättä.
Mukava tilaustyö harmaana syysviikkona. Ei vaan, nyt on aurinko paistanut useana päivänä. Huh.
maanantai 23. lokakuuta 2017
Tuoli nimeltä Helene
Helene Shjerfbeck - suuri suomalainen Taiteilija. Olin varmaan noin 12-vuotias, kun koulussa opetettiin jotain taidejuttuja. Helene S oli heti minun juttuni.
Vanha tuoli sai käsittelyn. Kuva on HS:n taulun "Hiljaisuus" mukaelma, ei tarkoituskaan ole olla tarkka jäljennös - en siihen pystyisikään.
Niukat värit, mutta yllättävät. Persikkaa, oranssia......
Alku.
lauantai 7. lokakuuta 2017
Kolme tyttöä koulukuvassa
Vanha koulukuva 50-luvun puolivälistä. Kolme pikkuista tyttöä jännittyneenä katsomassa kameraan.
Maalasin jokaisen tytön kapeaan puulautaan. Nyt kuitenkin haluan, että tytöt ovat yhdessä, eli pitää liimata kuvat yhteen. Jätän vain pienen välin.
Mustavalkoisesta kuvasta on mahdotonta tietää vaatteiden väreistä, mutta tytöt on kautta aikojen pitäneet kaikesta hempeästä. 50-luvulla ei varmaan ollut kaupoissa paljoa valinnanvaroja kankaissa.
tiistai 22. elokuuta 2017
tiistai 15. elokuuta 2017
Kesän satoa
Valkoisen pohjan kammoa vältän maalaamalla vanhoille laudoille. Puun syyt antavat elävämmän kuvan - joskus vaikeuttaa kuvan asettelemista myös.
Joskus on vaan kiire paikasta A paikkaan B ja joskus on vaan kettu kannoilla.
Mihin se mamma meni mihin se mamma meni mihin se....
Tienvarren tuttuja.
Vanhan ja kuluneen laudan viehätystä.
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Tuoli nimeltä Vincent
Jo kouluajoilta 70-luvulta olen tuntenut lukkarinrakkautta Vincent van Gogh`iin. Mikähän mahtoi olla kouluaine, ei kuvaamataidontunti kuitenkaan, kun liimattiin kuvia taiteilijoiden töistä vihkoon, ei muista enää.
Värit on ihan omaa luokkaansa, yötaivas kiemuroi ja sykkii, auringonkukat tunkevat ulos taulusta, paljon on voimaa.
Viime kesänä Raarin portailla oli keltainen tuoli, kun kukkapurkit eivät yksinkertaisesti pysyneet paikoillaan kovassa tuulessa.
Silloin tuolissa oli keltaisia ja oransseja ympyröitä ja neliöita.
Nyt istuinta peittää aito "Vincent kopio", joka ei yritäkkään olla siis suora kopio, halusin vain tuntea miten maalaus on tehty. Tai jotain sinnepäin.
perjantai 12. toukokuuta 2017
Kettu Kierolaiset
Kettu Kierolaiset pyörii nyt mielessä.
WANTED!
Tämä kettu haluaa tietää kuka on vienyt kevään... ketunjärkikin jo sanoo, että ei toukokuussa kuulu sataa lunta - ei hiutaleita eikä niitä papuja, - niin.
Kettuäiti ja lapsonen. (Nyt vasta huomasin, että laitoin keskeneräisen kuvan - viikset puuttuu)
Onko toinen ystävä vai ei ?
tiistai 18. huhtikuuta 2017
Kurkipoika auringossa
Kurkien äänet kuuluvat kevääseen. Taivaalle pitää tähystellä kauan kunnes sen peijoonin auran viimein saa silmiinsä. Keväällä niitä on ihanaa katsella, syksyllä pelkästää haikeaa. Muutamana kesänä kotokylällä on pari kurkipoikaa majaillut pienen ojan varrella. Lentelevät päivänmittaan edestakaisin, iltaisin ja öisin uskaltautuvat lähemmäksi taloja. Eivätkä mitenkää varoen - "kiljunta" on aika äänekästä.
Lauta on maalausalustana on eläväpimtainen, (mutta raskas.)
tiistai 21. maaliskuuta 2017
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Kevät, kettunen ja lintulaudanväki
Tänään räystäät itkee, odottelen aurinkoa ja poutaa. Lintulaudalla on vilskettä, lauta on saanut parina yönä kovaa kohtelua - kerrassaan "ryöstetty" ja pahoinpidelty - epäilen tikkoja. Ne kyllä käyvät siinä päivisinkin, mutta käyttäytyvät asiallisemmin. Ehkä se on joku muu kuitenkin....
talitiainen
sinitiainen - näyttää aina niin terhakkaalta
hömötiainen, pallero
kettunen
perjantai 3. maaliskuuta 2017
perjantai 24. helmikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)