Karsinakyltti - tallitaidetta

 

Karsinakyltti kauniille Jepalle.

 

 Hahmottulu liidulla ja maalaus öljyvärillä, pohjana harmaantunut lauta.

Väiskit vauhdissa

  Jälkiä hangella, pieniä papanoita tiellä, naposteltuja angervonoksia....

                                                              Jänis Vemmelsäärethän ne......

                                                                    ovat liikkeellä ............

                                                             tai poseeraavat viattomina....

                                                             ............  sano,  muikku....

Viestintuoja, Lintulaudan kingi ja vaatimaton serkku

Joulukorteissa on punatulkkuja ja talitiaisia, mutta myös punarintoja, vaikka ei ne Suomessa talvella viihdy.

Hain lintukirjasta lintuja joista voisi tehdä kivoja pikku tauluja.  

Punarinnan isot silmät on hellyyttävät.  Rinnan väri on legendan mukaan Jeesuksen verta.  Punarinta on myös viestintuoja, viestejä sieltä jostain pilvien takaa.

Punatulkku taas on aina hiukan kopea, arvonsa tunteva.

Ja varpunen on se vaatimaton serkku, niin harvinainen, että on ihan mukavaa, kun niitä jossakin näkee.  Muistan, kun niitä joskus hätisteltiin pois lintulaudoilta, että toisetkin saa jotain.  Nyt tervehditään ilolla.  Nytkin näköjään jäänyt hiukan syrjään.

Pyy taas ei kuulu pihalintuihin, vaikka joskus niitä pyrähtääkin pellonlaidalta lentoon yllättäin.

Hunajakukko

Kukon kiekaisu on harvinaista nykyään jopa täällä maaseudulla.  Siksipä tänä kesänä on meitä kovasti ilahduttanut musta kukko, joka laulelee aamuisin ja päivisin metsän reunassa.

Nyt kukolla on homma hunajatilan keulakuvana.

Suoraan harmaalle laudalle maalattaessa pitää olla varma mitä tahtoo.  Öljymaalia kun ei sitten pois saa jälkiä jättämättä.

Mukava tilaustyö harmaana syysviikkona.  Ei vaan, nyt on aurinko paistanut useana päivänä. Huh.

Tuoli nimeltä Helene

Helene Shjerfbeck - suuri suomalainen Taiteilija.  Olin varmaan noin 12-vuotias, kun koulussa opetettiin jotain taidejuttuja.  Helene S oli heti minun juttuni.  

Vanha tuoli sai käsittelyn.  Kuva on HS:n taulun "Hiljaisuus" mukaelma, ei tarkoituskaan ole olla tarkka jäljennös - en siihen pystyisikään.

Niukat värit, mutta yllättävät.  Persikkaa, oranssia......

Alku.

Kolme tyttöä koulukuvassa

Vanha koulukuva 50-luvun puolivälistä.  Kolme pikkuista tyttöä jännittyneenä katsomassa kameraan.

Maalasin jokaisen tytön kapeaan puulautaan.  Nyt kuitenkin haluan, että tytöt ovat yhdessä, eli pitää liimata kuvat yhteen.  Jätän vain pienen välin.

Mustavalkoisesta kuvasta on mahdotonta tietää vaatteiden väreistä, mutta tytöt on kautta aikojen pitäneet kaikesta hempeästä.  50-luvulla ei varmaan ollut kaupoissa paljoa valinnanvaroja kankaissa.

Face in the hole

Tintamareski on tämä "kasvoton" maalaus.  Hevospitäjän kansallispuvussa.  Tilaustyö.

Olisinko kansallispukuun sopiva tyyppi?

Tietysti se hevonenkin piti jonnekin piirustaa.

Kesän satoa

Valkoisen pohjan kammoa vältän maalaamalla vanhoille laudoille.  Puun syyt antavat elävämmän kuvan - joskus vaikeuttaa kuvan asettelemista myös.

Joskus on vaan kiire paikasta A paikkaan B ja joskus on vaan kettu kannoilla.

Mihin se mamma meni mihin se mamma meni mihin se....

Tienvarren tuttuja.

Vanhan ja kuluneen laudan viehätystä.

Tuoli nimeltä Vincent

Jo kouluajoilta 70-luvulta olen tuntenut lukkarinrakkautta Vincent van Gogh`iin.  Mikähän mahtoi olla kouluaine, ei kuvaamataidontunti kuitenkaan, kun liimattiin kuvia taiteilijoiden töistä vihkoon, ei muista enää. 

Värit on ihan omaa luokkaansa, yötaivas kiemuroi ja sykkii, auringonkukat tunkevat ulos taulusta, paljon on voimaa.

Viime kesänä Raarin portailla oli keltainen tuoli, kun kukkapurkit eivät yksinkertaisesti pysyneet paikoillaan kovassa tuulessa.

Silloin tuolissa oli keltaisia ja oransseja ympyröitä ja neliöita.

Nyt istuinta peittää aito "Vincent kopio", joka ei yritäkkään olla siis suora kopio, halusin vain tuntea miten maalaus on tehty.  Tai jotain sinnepäin.

Kettu Kierolaiset

Kettu Kierolaiset  pyörii nyt mielessä.  

WANTED!

Tämä kettu haluaa tietää kuka on vienyt kevään... ketunjärkikin jo sanoo, että ei toukokuussa kuulu sataa lunta - ei hiutaleita eikä niitä papuja, - niin.

Kettuäiti ja lapsonen.  (Nyt vasta huomasin, että laitoin keskeneräisen kuvan - viikset puuttuu)

Onko toinen ystävä vai ei ?

Kurkipoika auringossa

Kurkien äänet kuuluvat kevääseen.  Taivaalle pitää tähystellä kauan kunnes sen peijoonin auran viimein saa silmiinsä.  Keväällä niitä on ihanaa katsella, syksyllä pelkästää haikeaa.  Muutamana kesänä kotokylällä on pari kurkipoikaa majaillut pienen ojan varrella. Lentelevät päivänmittaan edestakaisin, iltaisin ja öisin uskaltautuvat lähemmäksi taloja.  Eivätkä mitenkää varoen  -  "kiljunta" on aika äänekästä.

Lauta on maalausalustana on eläväpimtainen, (mutta raskas.)

Jos sunnuntaina sataa

....voi lähteä vaikka sirkukseen.

Kiertävä sirkus on saapunut kylälle.

Itse sirkustirehtööri Victor ja hänen leijonansa Leopold, joka osaa erilaisia laskutehtäviä. Karjahtelee vastaukset ilmeisesti.

Korkealla katonrajassa keinuu trapetsillaan neiti Esmeralda.

Kevät, kettunen ja lintulaudanväki

Tänään räystäät itkee, odottelen aurinkoa ja poutaa.  Lintulaudalla on vilskettä, lauta on saanut parina yönä kovaa kohtelua - kerrassaan "ryöstetty" ja pahoinpidelty - epäilen tikkoja.  Ne kyllä käyvät siinä päivisinkin, mutta käyttäytyvät asiallisemmin.  Ehkä se on joku muu kuitenkin....

talitiainen

sinitiainen - näyttää aina niin terhakkaalta

hömötiainen, pallero

kettunen

Punarinta ja kruunupää

Lisää metsänväkeä.  Näitä meillä päin näkee paljon.

Ja punarintakin hyppeli pihalla kesällä.  Tervetuloa uudelleen.

Jänis-Madonna

Harmaiden lautojen viehätystä.

Jänis-Madonna, niukka hymy kuin Mona-Lisalla.....

Ja söpö jänönen ystävänpäivä sydämineen.