Kurkien äänet kuuluvat kevääseen. Taivaalle pitää tähystellä kauan kunnes sen peijoonin auran viimein saa silmiinsä. Keväällä niitä on ihanaa katsella, syksyllä pelkästää haikeaa. Muutamana kesänä kotokylällä on pari kurkipoikaa majaillut pienen ojan varrella. Lentelevät päivänmittaan edestakaisin, iltaisin ja öisin uskaltautuvat lähemmäksi taloja. Eivätkä mitenkää varoen - "kiljunta" on aika äänekästä.
Lauta on maalausalustana on eläväpimtainen, (mutta raskas.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti