perjantai 18. maaliskuuta 2016

Leikkihevosia

Muistan, kun sain ensimmäisen barbini (ja ainoan).  Siskoni toi sen Helsingistä.  Se oli tietysti hieno, pitsihame ja korkokengätkin sillä oli.  Ennen leikkikalut olivat lapsille ikimuistettavia, tovereita, uskottuja, niiden kanssa tapahtui uskomattomia seikkailuja.


Niin kuin vaikka leikkihevosella,


joka kuljetti pitkin maita 


ja kuunteli murheet ja haaveet.


Sen muistaa vielä kymmenien vuosien jälkeen.  Minun ja barbini välit eivät olleet niin läheiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti